-
Tarinamme alkaa pienestä, mutta lämpimästä kodista, jonka sydämessä on pesutila – huone, joka näyttäytyy usein vain arkisten askareiden näyttämönä. Tällä kertaa kuitenkin, kodinomaisuuden ja yhteisön tunne tekevät tästä huoneesta tarinamme keskiön.
Huoneen lämmin tunnelma heräsi henkiin, kun aamuaurinko hiipi sisään pienestä ikkunasta, valaisten huonetta pehmeällä valolla. Pesutilassa oli kaksi ihmistä ja kaksi kissoista, jotka kaikki näyttivät olevan uppotuneina omiin tehtäviinsä, mutta silti täydellisessä harmoniassa keskenään.
Nainen, joka esitteli itsensä Anniksi, oli keskittynyt silityslaudan ääressä. Hänen rauhalliset liikkeensä, kun hän silitti vaatteita, lähettivät höyryn nousun ympäröivään ilmaan, tuoden tuoreen pyykin tuoksun joka nurkkaan. Annikan vieressä, silityslaudalla, majaili perheen vanhempi kissa, Pörri. Pörri seurasi Annikan liikkeitä suurilla silmillään, ajoittain venytellen ja haukotellen, ikään kuin se olisi halunnut auttaa, mutta oli liian mukavassa asennossa muuttaakseen asemaansa.
Toisella puolen huonetta oli mies nimeltä Mikko. Hän oli syventynyt vaatteiden järjestämiseen kaappiin suurella huolellisuudella. Mikko tarkasteli jokaista vaatekappaletta ennen sen asettamista paikalleen, varmistaen, että jokainen pusero ja housupari oli sileä ja kaunis. Lattialla Mikon edessä oli kaksi korillista pyykkiä; toisessa puhtaita ja toisessa likaisia vaatteita. Pieni kissanpentu, joka oli hiljattain liittynyt perheeseen ja nimetty Pilviksi, leikki lähellä sinisten pyyhkeiden täyttämää pyykkikoria, välillä säntäillen pyykkien seassa ja välillä tarkkaillen Mikkoa suurin, uteliain silmin.
Annikki ja Mikko olivat tottuneet jakamaan kodinhoidon tehtävät keskenään. Se ei aina ollut helppoa, mutta he olivat oppineet arvostamaan näitä yhteisiä hetkiä. Nauru ja keskustelut täyttivät huoneen samalla kun he siirtyivät askareesta toiseen. Oli selvää, että tämä huone, täynnä pyykkiä ja arkisia tehtäviä, oli paljon enemmän kuin vain pesutila. Se oli paikka, jossa yhteiset ponnistelut muuttuivat muistoiksi, jossa pienet, jokapäiväiset hetket saivat merkityksen, ja jossa yhteys toisiin oli aina läsnä.
Kun päivä alkoi kallistua iltaan, viimeiset vaatteet ripustettiin kuivumaan, ja pesuhuoneen ovi sulkeutui hiljalleen. Annikki, Mikko, Pörri ja Pilvi jatkoivat iltaansa tuntien yhteenkuuluvuutta, jonka vain yhteiset arkiset askareet voivat luoda.
Tässä pienessä kodissa, pesuhuoneesta oli tullut paikka, jossa arjen taika paljastui – paikka, joka osoitti, että kauneus ja rakkaus piiloutuvat usein yksinkertaisimpiin tehtäviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti